Herään sykkyrästä omasta sängystä huonosti nukutun yön jälkeen. Puoliunessa ihmettelen hetken, ettei oikea käteni tavoita miehen tuttua ja lämmintä selkää. Sitten muistan. Pam. Olen petetty nainen, olen hyväksikäytetty ja ulos naurettu.

Mies on lähettänyt suunnilleen sata tekstiviestiä viime tuntien aikana. En tiedä, missä hän on nukkunut. "Rakastan sua, anna anteeksi mun hölmöily!" ja "Teen mitä tahansa, että saan jatkaa sun kanssa!" ja "Olet tärkeintä mitä mulla on, anna anteeksi niin paljon!"

Sormi painaa turtana delete-nappulaa. Vessan peilistä näen, miten meikit ovat kuivuneet itkunoroiksi kasvoille ja silmäpussit ovat ehkä suurimmat ikinä. Soitan parhaalle ystävälleni ja kerron, mitä mies on tehnyt. Soitan siskolleni. Vastaan tekstarilla miehelle. "Haista paska, ei tuo ollut mikään rakkauden teko!" Mies yrittää soittaa, en viitsi vastata.

Menen istumaan meren rantaan. Itken, typerät turistit tuijottavat. Ostan kaupasta epähuomiossa  valmishampurilaisen ja syön sen kylmänä.  Mies lähettää tekstarin: "Saanko tulla kotiin?"  Vastaan ykskantaan: "Et!" Mietin, miten helpoimmin saisin miehen tavarat ulos talosta. Mietin, etten ikinä enää halua nähdä häntä. Miten hän VOI tehdä tämän minulle?

Illalla kelaan kotona tv-kanavia edestakaisin. Ruoka ei maistu. Ystäväni istuu kanssani ja on suurimman osan aikaa hiljaa kuten minäkin. Välillä purskahdan itkuun ja niistän nenäliinoita pieniä myttyjä, surullista helminauhaa. Miten tästä voi ikinä päästä ylös?