Emma otti esille tärkeän asian: nimimerkkini täällä blogissa on Kiltti Nainen. Puhutaanpa nyt vähän siitä.

Mitä kiltteys on? Onko se omasta tahdosta ja tunteista luopumista, nurkkaan vetäytymistä vai onko se omien tavoitteiden unohtamista muiden hyödyn vuoksi?

Minulle vastaus on, että kiltteys ei ole mitään edellämainituista. Se tarkoittaa itselleni nimittäin lähinnä toisten ihmisten tunneilmaisun vaistoamista ja kuuntelemista (suomeksi siis empatiaa); eläytymisen kautta ainakin luulen tajuavani, minkälaisia kokemuksia ja tunteita muissa ihmisissä juuri kyseisellä hetkellä on. Tämä taas vaikuttaa omaan käyttäytymiseeni.

Kiltteyteni ei siis estä minua olemasta vihainen. Päinvastoin, olen ajoittain suunnattoman,suorastaan KÄSITTÄMÄTTÖMÄN vihainen ja annan sen kuulua (sorry, naapurit...). Mutta kiltteys saa minut kyllä vaistoamaan toisen pahoittuneen mielen, enkä siksi halua jatkaa riitelyä loputtomiin. Kiltteyden vuoksi en tahdo myöskään "kiduttaa" toista alituisesti epäilemällä ja pompottamalla, vaikka hän onkin loukannut minua mitä hirveimmällä tavalla (eli epäilyn aihetta voi olla).

Mutta on myös totta se, mitä Emma ehdotti. Kyllä monella tavalla haluaisinkin jatkaa miehen kanssa, koska meillä on ollut tähän mennessä niin monta hyvää ja avointa vuotta. Lopullisesti en voi kuitenkaan asiaa vielä päättää, koska olen nyt niin tunteellinen ja herkkä. Tämä tapani olla päättämättä suhteemme jatkosta näyttää kyllä rassaavan miestä, joka (varmaankin) toivoisi minun vain yhtäkkiä unohtavan, mitä on tapahtunut ja palaavan arkeen. Mutta näinhän se ei käy, vaan minua tulee vielä vituttamaan ja surettamaan jonkin aikaa, ja mies saa kärsiä siitä kaikin mokomin  -kiltteyteni ei todellakaan pistä vastaan tässä asiassa.