Koska blogini aihe on "tuttu" ja vieläpä "väsynyt", puhutaan välillä jostain muusta.

Pidin muutaman päivän loman veljeni luona kotiseudulla. Oli ihanaa nähdä lähisukua ja varsinkin perheen pienimpiä, joiden elämänkatsomus ja olotila on ihan erilainen kuin omani. Muutaman vuoden iässä lapset kun eivät vielä esimerkiksi tajua sitä, miten ollaan aikaisemmin puhuttu puhelimessa (siis missä minä sitten olen oikein ollut?), ja yhtäkkiä kaivattu ihminen onkin taas jo läsnä. Muuta aikaa heille ei ole kuin "nyt", ja sellaisessa ympäristössä on aikuisen hyvin virkistävää olla. Samasta syystä olemme ruvenneet vihdoin katsomaan netistä koiraa, mistä on puhuttu jo vuosia. Sen kanssa saa toivottavsti sitten telmiä oikein urakalla ja temmeltää asuntomme läheisessä metsikössä.

Kiitos taas kommenteista, joita luen aina mielelläni. Ennen kuin palaan ruotuun, jatkan kuitenkin vielä hieman tätä miellyttävää lomatunnelmaani, ja palaan asiaan, kun voin sanoa prosessimme etenemisestä jotain uutta. Sanotaan nyt kuitenkin, että juuri nyt on ainakin lippu melko korkealla. Teemme läksyjämme.