Kun mies pettää, mitä siihen voi sanoa, miten sen kestää? Kun hän lyyhistyy eteesi ja katuu ja itkee, että on tehnyt väärän valinnan, tai kun itse on vuoroin raivoissaan, vuoroin käpertyy tuskissaan ja vuoroin on täysin tunteeton, suorastaan raaka, mitä silloin tehdään? Ja mitä sitten, kun itse tuntee yhtä valtavaa rakkautta omaa miestä kohtaan kuin ennenkin mutta järki sanoo kovaäänisesti, ettei ehkä kannattaisi - miten tästä pisteestä eletään eteenpäin? Tänään avaamani blogi kertoo elämänvaiheesta pettämisen jälkimainingeissa, ja kokijana (valitettavasti) on minä itse.

Tulevissa teksteissäni saatan kuulostaa katkeralta ja vihaiselta, enkä yhtään yritäkään suppressoida  tunteitani. Tämä blogi olkoon minun henkireikäni, minun oljenkorteni ja kätköni -tarvitsen sitä tulevina kuukausina. Heitän ilmaan kuitenkin pienen toivomuksen siitä, että tulevista tapahtumista seuraisi jonkinlaista henkistä kypsymistä ajan myötä - tapahtuuko spirituaalinen kasvu miehen kanssa vai ilman, sitä en tosin vielä tiedä.

Tänään käyn nukkumaan yksin, miehen paikalla sängyssä omat ajatukseni ja kaipuu takaisin aikaan ennen tätä kaikkea. Toivottavasti osaan ottaa vastaan sen, mikä huomenna on tullakseen.